Elämää sanotaan aina,että se on ikäänkuin kaari,se alkaa syntymästä ja päättyy siihen lopullisimpaan,kuolemaan. Me ollaan käyty yhden kolmen päivänä aikana koko kaari läpi. Lauantaina juhlimme poikamme ristiäisiä sekä meidän häitä. Tänään meitä kohtasi suru,vanha ystävä oli päästettävä vapaaksi kivuistaan. Lauantaina itkettiin onnesta,tänään tuskan surusta. Ajattelin kertoa näistä viimepäivistä vähän..
Lauantaina vietimme siis poikamme ristiäisiä ja meidän häitä. Tilaisuus alkoi meidän vihkimisellä,se oli yllätys monelle. Pappi puhui meistä tosi ihanasti ja kokoajan alttarilla seistessä mulla oli tunne,että tää on just se mitä haluan,miten haluan elää. Tilaisuus jatkui ristiäisillä,mahtava tunne seistä ihmisten edessä rinnalla ne rakkaimmat,ne tärkeimmät jotka kummeiksi valitsimme. Tilaisuus oli musta tosi kaunis ja täynnä rakkautta.
Iltaa jatkoimme kummien,ystävien sekä sisaruksieni ja perheeni kanssa säynäniemessä. Lauloimme,joimme ja pidimme hauskaa. Meidän ihanat kummit oli keksinyt pientä ohjelmaakin mukaan ja naurua riiti! Todella ikimuistoinen ilta.
Sunnuntaina oli edelleen tosi hämmästynyt olo itellä,mä menin oikeesti naimisiin. Mun sukunimi ei ookkaan enää sama kuin ennen,me ollaan oikeasti yhtä vielä vahvemmin. Aamulla kun katsoin mun krapulaista aviomiestäni (iik,voin sanoa aviomies) ihmeellinen tunne valtas mut, se on oikeasti niin rakas,korvaamaton ja ihminen ketä en halua koskaan menettää.
Tänään maanantaina… Elämä näytti sen surullisemmankin puolen kaaresta, mun lapsuuden koira Jeryn aika oli tullut täyteen. Eläinlääkäri tuli kotiin päästämään vanhan ystävämme kivuista vapaaksi,juoksemaan niille kuuluisille vihreille niityille. Mä petin Jeryn,mä en voinu olla paikalla kun se nukkuu pois,en vaan pystynyt. Hyvästelin ennen eläinlääkärin tuloa. Pappa linkutti kipeällä jalalla häntä heiluen mua vastaan,se painoi kuonoaan mua vasten,mä vaan itkin.. Mä pyysin siltä anteeksi kun oon niin heikko,etten ole paikalla kun se mua eniten tartteis,Mä kerroin kuinka rakas se on meille kaikille ja kuinka se jättää jälkeensä paljon hyviä muistoja,retkiä ja hauskoja kommelluksia. Aamu oli aika synkkä,mutta heti kun Jery oli lopetettu alkoi aurinko paistamaan. Jeryllä ei oo enää kipuja,sen tassut kantaa eikä vanhuus paina,sitä on vastassa mun neljä muuta koiraa. Ne on yhdessä, kaikilla on hyvä olla.
Jotenkin hassua,että näin se elämä meitä kuljettaa,vain päivissä kaikki muuttuu. Ensin surusta iloksi tai ilosta suruksi,menetyksestä saamiseksi ja saamisesta menetykseksi. Elämä on niin arvaamatonta,se on myös toisinaan niin lopullista.
En osaa oikein sanoa muutakuin,että rakastakaa kun voi,lujasti ja täysillä,itkekää kun itkettää ja vihatkaa kun vihastuttaa. Käykää kaikki tunteen satalasissa läpi,kaikki kestää hetken. Kaikki tunne sgaalat kuuluu elämään,myös ne vaikeimmat.