Tänään oon kyllä pohtinut ja stressannut kaikkea mahdollista ja käynyt kaikki maailman tunne sgaalatläpi,kohta on varmaan mahahaavakin.
Ensimmäisenä mieltä on varjostanut meidän pitbull Kiran allergiaoireet,askel saatu niiden kanssa eteenpäin ja nyt ei voi kuin toivoa parasta,että antibiootit puree,panikoin silti.
Suunnatonta onnea on tuonut siskoni pojat,jotka on meillä kylässä sekä Siskoni mies,joka tekee Samulle synttärikakun huomisille syntymäpäiville.
Järjestely stressiäkin on kiitettävästi. Tulevat ristiäiset stressaa ja jännittää niin paljon,onneks hyvä ystävä tekee tarjottavat ja mun perhe jeesaa kaikessa muussa.
Suuttumusta kun en löydä kivaa kolttua mistään tuleviin juhliin.
Innostusta koska ristiäisten jälkeen pojat menee mummulaan ja me vaihdetaan parhaassa seurassa vapaalle! Pojatkin odottaa jo kovasti hoitoon pääsyä ja kirppu meneekin ensimmäistä kertaa mun äitille yökylään,tätä en osaa stressata yhtään. 💜
Stressaan meidän naimisiin menoakin,vaikka ei häitä pidetäkkään,mutta mua stressaa sukunimen vaihdos,tuntuu kamalalta mennä tunkeilemaan toisen sukuun,koska ei se oo mun sukuni,mutta toisaalta en halua omaakaan sukunimeä jättää ja oonpahan si nikon ja kirpun kanssa samalla sukunimellä äh en tiedä ihme päänvaivaa mullakin!
Surua ja ahdistustakin on ilmassa.. Mun syntymäpäivä lähestyy ja oon viimeiset vuodet vihannu sitä päivää. Liikaa muistoja. Mun koira siis lopetettiin sillon mun syntymäpäivänä vuonna 2011.
Raivokin kävi kurkkimassa,siivosin kauheella draivilla tämän torpan ja sen jälkeen olikin jo hyvä mieli. rakastan siivoamista,mutta kuten oon maininnut se on tosi turhauttavaakin välillä kolmen koiran ja tänään neljän lapsen kanssa.
jep tänään on menty kunnon tunteiden vuoristorataa. Ainakaan en oo tunnevammanen,joten jotain hyvää tässäkin kai.