täältä sinne ja sieltä tähän.

Taustat on auki,joten on kai helppoa jatkaa tähän elämän vaiheeseen. Erossa jöin siis asustelenaan tähän yhteiseen ok-taloon, Enhän mää kauaa tässä yksin asunut,taas mua vietiin. Tutustuin siinä asumusero aikana nykyiseen kumppaniini. Se taisi olla Tammikuun loppua kun istuin paikallisessa pubissa yhdellä,satuttiin samaan aikaan tupakkakoppiin ja sillä kertaa vilkaisu riitti. Ei sanoja,ei mitään. Tyyppi jäi kuitenkin mieleen,mutta en sillähetkellä halunnut elämääni ketään. Tais mennä pikkusta vajaa viikko kun facebookissa oli kaveripyyntö,tunnistin heti. Sadasosa sekunin ajan mietin hyväksyisinkö,hyväksyin. Heti tulikin viesti ”kukkuupöömoi”,vastasin. Alkoi juttelu,ihan viaton. Hassua miten tuntematon ihminen muuttui ihmiseksi,jonka olisi tuntenut aina,niin iso tukipilari. Ihastuin aika pian,mutta halusin hoitaa asiani kotona ensin,vietettiin kyllä aikaa ja paljon,mutta asiallinen linja oli tärkeä pitää,olinhan jo törttöillyt tarpeeksi. Pian kaikki alkoi tietämään yhteisestä ajanvietostamme ja huhut alkoi kiertää. Tuntui,että kaikilla on sanottavaa ja mitä enemmän huhuja ja haukkuja kuuli,sitä enemmän se lujitti meitä yhteen. Läheisiä käänsi selkäänsä ja tuomitsi,eihän tällä sankarilla paras maine ollut,en välittänyt. Ensimmäisen kerran kun Niko tutustui poikiini tiesin,että näin kaiken pitää ollakkin. Muutettiin hyvin pian yhteen,en pystynyt maksamaan taloa yksin ja toisaalta 700e/kk Nikon kaksiosta,jossa ei edes ollut oli aika paljon. Lisää närkästyneitä ihmisiä,ihan sama. Pian Niko lähtikin suorittamaan ehdotonta tuomioonsa huittisiin,siitähän riemu repesi,jos ihminen joutuu vankilaan on se automaattisesti paha ajatusmaailmaan törmäsin paljon. Lähiperheeni tuki mua ja kulutin päiviäni aika normaaliin tapaan lasten kanssa,laskin päiviä, aina kun sain kyytiä kävin Nikoa kattomassa,mutta se oli tosi vaikeaa,jättää toinen sinne. Kirjoteltiin paljon kirjeitä.Tuomio tais kestää kaksi kuukautta,jonka jälkeen alkoi koevapaus. Saatiin tietää,että oon raskaana,voi sitä onnea! Panta jalassa ja elämä edessä,sopii!  Koko tuomion odotin ja odotin,tiesin kokoajan,että tämä on sen arvoista. Me ollaan näytetty kaikille epäilijöille. Multa on moni pyytänyt asennetta Nikoa kohtaan anteeksi,joskus kun viitsisi tutustua eikä loisi kuviaan ihmisestä muiden puheiden perusteella,vältyttäisiin aika monelta mielipahalta. Mun lapset on tosi kiinni Nikossa,varsinkin nuorempi. Niko on tämän 1,5 vuoden aikana kasvattanut poikaa enemmän kuin sen oma isä,joka ei oikein käy poikaansa tapaamassa (hassua se täydellinen ihminen jätti lapsensa,mutta se linnavempula kasvattaa hänenkin lastaan,kärjistettynä ajatusmallina). Esikoiseni käy kyllä säännöllisesti isänsä luona,hyvä niin. Harmittaa poikani puolesta hirveästi,meillä kun ei ole kuin yksi lapsuus,mutta toisaalta kun ei osaa enää kaivata,ei myöskään menetä mitään. Mun ja Nikon yhteinen poika on 8 viikkoa vanha aivan ihana hymypoika, keskimmäiseni on sisukas 3-vuotias ja esikoinen 6-vuotias reipas eskarilainen. Polkuni oli aika erilainen mitä etukäteen aikanani suunnittelin,mutta ei huonompi ollenkaan, kaikki on kasvattanut ja kaikesta olen selvinnyt. Tuskin olisin kuitenkaan näin hyvällä pohjalla elämäni kanssa kaikenkaikkiaan ilman isosiskoani ja äitiäni,jotka on suoneet pieniä hengähdyksiä arjessa ja sisko nyt on ollut jo vuosia mun ”terapeutti”,hätäkunhätä aina on toinen jeesaamassa,kuuntelemassa ja tukemassa,myös sanomassa suoraan jos alkaa tohu lähteä lapasesta. Rikkinäisiä ihmissuhteita,masennusta ja hyviä kausia,niitä on mahtunut,mutta tänään nautin elämästäni,olen onnellinen. Hassua,oikeasti onnellinen. Mulla on aivan mieletön suhde,mä en enää mieti jokapäivä,että en kelpaa tai,että oon huononpi kun muut,mun ei tartte todistella ja yrittää hakea hyväksyntää. Mä saan olla väsynyt,enkä ansaitse siitä haukkuja,mä saan itkeä kun itkettää,enkä oo heti heikko ja luuseri. Mä saan rakastaa ja muakin rakastetaan. ensimmäistä kertaa oon jättänyt menneisyyden taakse ja oppinut luottamaan ja uskomaan edes vähän,se on multa paljon. Kaikki on nyt vihdoinkin hyvin,koska en koskaan luovuttanut tai lakannut uskomasta.