Huh, aikaa on mennyt taas todella pitkästi viime kirjoituksesta. paljon on kerrottavaa ja paljon on tapahtunut. Haikeaa oli lukea vanhat tekstit läpi ja vanha tuttu kirjoitus kipinä iski takaisin. Mistähän sitä enää edes alottaisi .. Ihan ensimmäisenä voisin kertoa,että oon aloittanut sosiaali- ja terveysalan opiskelut,musta pitäisi viimein 2020 tulla lähihoitaja. Koirat ja Jörö kiikkuu matkassa vieläkin ja tietenkin perhe. Mun arki on taas kerran aika kiireellistä ja hektistä,mutta nautin tästä kaikesta kyllä täysiä. Meidän keskimmäinen lähtee ensiviikolla leikkaukseen jo vihdoin korvastaan,sieltä oli jotain solumuutoksia löytynyt ja nyt sitten katsotaan saadaanko leikkauksella kerrasta kuntoon. Samu on kyllä ollut tosi reipas, oltiin hetki sitten viimeisimmissä Magneetti kuvissa ja pikkuherra oli kyllä todella reipas. Herätessää kertoi kuinka oli nähnyt bemari unia. Mä sitä kaikkea stressasin enemmän. Joona on jo ekaluokkalainen iso sälli, tosi paljon rauhoittunut ja kasvanut,nykyään kyllä jo se isopieni poika,kaipaa omaa rauhaa ja on siis sellainen iso jo 🙂 Nikke,meidän nuorimmainen on oikea tättähäärä, vähän apinan vikaa omaava,herra kiipeilijä ja aivan kuin isänsä,järjestää kyllä tapahtumaa jos meinaa tylsää tulla 🙂 Koirille tosiaan kuuluu myös hyvää, järkeä saanut noi pititkin päähänsä todella paljon ja viimepäivinä iloa on tuonut Taigan komea muodonmuutos,neiti on alkanut saamaan lihasta ja massaa kivasti. Viimeisimmissä teksteissä taidetttiin asua vielä ok-talossa,mutta se on jo historiaa,meillä on ihana kerrostalo asunto tai luhtitalo,mikä tää ny on. naapuriin muutti mun veli ja se on tuonut kivaa piristystä ja arkeen isoa helpotusta. kaikellalailla melkeinpä voi sanoa,että elämä hymyilee jo vihdoin.
tää oli vähän tämmönen aloitus kuulumis teksti,kirjoitan pian varmaan taas jotain syvällisempää huttua kun oikein taas jaksan ajatella mitä kaikkea haluan sanoa. 🙂