Jäin pohtimaan parin viikon takaista kohtausta kirpun Neuvolassa,jossa Niko sanoi nauraen terveydenhoitajalle,että mä en anna sen hoitaa poikaa kauheasti tai jos annan kyttään vieressä kokoajan. Jep,totta se on. Oon lapsistani todellinen pantteriemo ja mun hoivavietti on suuri. Aikana ennen lapsiani en olisi voinut kuvitellakkaan,että musta tulee tällainen. Se alkoi siitä päivästä kun esikoistani aloin odottamaan,kasvoin sillä sekunilla henkisesti vuosia. Mun arvomaailma muuttui täysin,samalla jäi paljon ns. Ystäviäkin matkan varrelle.
Oon likitottunut,että Joona käy isällään jokatoinen viikonloppu ja oon onnellinen siitä,vaikka jokakerta mulla itku on lähellä,koska on niin tyhjää ja ikävä,mutta muuten hoitoon antaminen on mulle tosi vaikeaa,en vaan halua eroon lapsistani,Äitiin ja siskoihin luotan ja sinne on aika helppoa antaa. Viihteelle jos lähden,aamulla alkaa kuitenkin soittelu,että haluan lapseni kotiin.
Muistan kun Joona oli ystävälläni Annikalla yötä,että pääsen viihteelle. Seuraavana aamuna aloin ennen yhdeksää soittelemaan,että voisin pojan ottaa jo kotiin,sain vastaukseksi että rauhoitu nyt,en tuo vielä.siihen oli tyydyttävä.
Joona oli itseasiassa ekaa kertaa tässä lähiaikoina mummulassa kaksi yötä peräkkäin muuten vaan,se oli mulle tosi vaikeaa ja meinasin oikeasti seota,niin lähellä silti niin kaukana.
Oon kuullut paljon,että pitäisi höllätä ja antaa hoitoon jos joku haluaa,koska tarvitsen myös vapaa-aikaa. Mistä? Jaa omasta elämästäni? Ehei,en tarvitse. Yö silloin ja toinen tällöin menee kyllä,mutta vain jos mulla on menoa,näissä asioissa oon kauheen ehdoton.
Tämä varmaan juontuu omasta lapsuudestani jotenkin,äiti oli yksinhuoltaja ja totaalinen selviytyjä,tähtään varmaan samaan. Tosin vietin kyllä paljon aikaa mummulassani,mutta vapaaehtoisesti. Äiti ei paljoa hoito apua pyydellyt mistään vaan pärjäsi itse,kai mä miellän että niin kuuluu tehdä.
En koskaan,siis oikeasti koskaan olisi uskonut,että musta tulee tälläinen äiti. Sitä mä nyt vaan olen.
En koskaan uskonut,että musta tulee koti-ihminen,se joka rakastaa siivoamista (mikä on muuten myös tosi turhauttavaa kolmen kuratassu koiran kanssa).
Enkä muuten koskaan uskonut,että musta tulee ns. Vaimomatskua. Mulle on tosi tärkeää pitää tietyistä linjoista kiinni. Niko on töissä,joten mä hoidan kodin,koirat ja lapset. Niin se on mennyt ja niin sen tulee mun mielestä meillä mennä.
Annika,mun vanhimpia ystäviäni on kyllä aikamoinen,se tulee ja hakee Joonaa&Samua pelailemaan,ulkoilemaan yms,siinä ei oo mulla vastaan pistämistä. Pojat rakastaa touhuta sen kanssa. Joka kerta ajattelen,että no kai se parituntia menee ja kun lähellä ovat (annika asuu liki naapurustossa)
Mun hoivavietti ylttää myös mun siskoni poikiin,tasaisin väliajoin pyydän niitä yöksi,jotta siskoni ja sen mieskin saisi vapaata. Ne on kovia tekemään töitä ja mä haluun suoda heille hengähdys taukoa ja vapaata. Mulla on helppoa,saan olla kotona ja en koe tarvitsevani siitä vapaata muuten vaan,mutta kaksi työssä käyvää ja samalla kahden lapsen vanhemmat,ne tarttee vapaata. Mulle riittää lenkeillä oma-aika ja jos nyt kerran pariin kuukauteen pääsee irrottelemaan yhdeksi illaksi on se hyvä juttu. Ihmiset on erilaisia,mutta tämä riittää mulle.
Nikolla on tosi samanlaiset arvot kun mulla ja mikä parasta se on myös aina iloisesti ottamassa meille yökylään/kylään mun siskoni poikia,se hakee niitä hoidosta jos E&H:n työvuorot menee ristiin. Mulle maailmassa tärkeintä on,että mun lapsia kohdellaa hyvin,mutta todella tärkeää,että mun kumppani kohtelee siskonikin poikia hyvin,ne kun on melkein omia lapsia. Meidän pojat ja siskoni pojat on tosi läheisiä,musta se on ihanaa ja tosi tärkeää,kun serkuksilla on niin läheiset välit. Mä oon siskoni esikoisen kummitätikin,mutta en usko että kenenkään muun lapselle voisin samanlainen kummi olla,Mä oon kasvattanut Reneä niin paljon ja pitänyt kuin omaani,onhan se samaa lihaa ja verta.
Mä en koe,että mun arki olisi rankkaa,rakastan tätä kaikkea todella paljon,tottakai välillä on joonan kanssa ollut rankempia aikoja,mutta se kuuluu asiaan. Kun parisuhteessa kaikki on hyvin,kaikkea jaksaa ihan eritavalla. Mun elämä on just näin hyvin.
Tämän tekstin päätän MG:n sanoituksiin
”kourallinen ihmisii ympäril on mun taivaani”
”Tee niinkun mä pidä läheiset lähelläsi”