Hetki taas mennyt viime kirjoituksesta,mutta nyt on aika ollut tosi kortilla. Meidän arki on muuttunu tosi paljon.
Niko vaihtoi työpaikkaa ja onkin arkena kuvioista kokonaan pois. Aamulla menee seitsemään ja pahimmillaan on kotona klo 21-22. Mulla menee päivät lasten kanssa ja kun niko tulee lähden iltalenkille ja siitä oikeastaan jo nukkumaan.
Välillä tää on ollut tosi rankkaa,kun ei oo sitä omaa aikaa kun ilta lenkin ajan. Herään joka aamu laittamaan Joonan eskariin,sitten vuorossa samun tarpeiden täyttö ja sitten Niken. Koti täytyy hoitaa sekä eläimet,ulkoilla pitää ehtiä.. Ruoka valmiina kun Joona saapuu eskarista. Illalla ei jaksa tehdä enää mitään,mutta en halua huonoa omaatuntoa jossei koirat pääsiskään illalla vielä lenkille. Täytyy sanoa,että elän aika paineessa kokoajan ja se vähän kiristää kuuppaa. Viikonloppuisin pitää antaa Nikon nukkua ja samat rutiinit pitää yllä.
Onneksi on ihmisiä,jotka piipahtaa myös kylään,muuten olisi kuppi nurin. Silti oon aika tyytyväinen tähän tilanteeseen,nikolla on työpaikka missä viihtyy,vaikka oma aika onkin tosi kortilla. Mutta eipä se nikollakaan sen helpompaa ole,vaikka työstään tykkääkin.
Mutta nyt on pakko mennä,samu odottelee jo pihalla vaunuissa nukkuvan niken kanssa lenkille lähtöä 🙂