Soitin aamulla Joonan asioita hoitavalle taholle ja musta oli ihanaa kuulla kuinka poikaani opettaja oli kehunut kohteliaaksi ja toiset huomioon ottavaksi kaikkien kaveriksi. Piirteet mitkä jokainen äiti haluaa lapsistaan kuulla.
Mä oon nuori äiti ja toisinaan oon ollut paineenkin alla siitä kuinka joudun syyniin,koska en ole se kovaa elämänkokemusta omaava korkeastikoulutettu äiti. Musta tuli silti hyvä äiti.
Oon tosi rakastava,mutta kasvattajana myös tiukkakin. Mulle on tärkeää opettaa sanat ”kiitos” sekä ”anteeksi”.
Me sanotaan lasten kanssa jokapäivä monta kertaa päivässä ”minä rakastan sinua”, sanon myös usein,että sinä riität juuri tuollaisena. Musta se on tärkeää,jokaisen pitää riittää sellaisena kuin on eikä elää paineessa miettien mitä voisi tehdä toisin riittääkseen.
Virheistä ei saa suuttua,niissä pitää opettaa ja opastaa. Virheitä tehdään,jotta niistä opittaisi.
Erilaisuuden opettaminen on myös mulle ollut tärkeää,mun lähipiirissä on nais-ja mies pareja,mun lapset ei koskaan oo pitänyt sitä outona. Ollaan esikoisen kanssa asiasta keskusteltu ja olen häntä opettanut,että pääasia kun rakastaa. se on tärkeintä,ei sukupuoli. Esikoiseni toisellapuolella sukua on vammaisuutta ja sekin on opettanut paljon,erilainen mutta yhtä arvokas.
Mun lapset on rikkaita,ne näkee erilaisuutta ja toivottavasti heistä ei koskaan tule kapeakatseisia,yritän pitää huolen että nämä piirteet mitä jo omaavat seuraisi heitä elämässään.
Peruselämän arvojen opettaminen tärkeää, jossei näihin arvoihin lapsiaan opasta,tuloksena on tabu. Sitä inhoaa koska se on erilaista ja vierasta. Tiedän paljon aikuisia,joita usein katson jopa säälivästi. Jyrkät mielipiteet vastaan,mutta ei oikeaa syytä miksi. Niitä katsoessa usein mietin,että voi kun joku olisi ohjannut aatteita sellaiseen suuntaan,että inhota ei tarvitse.
Olen myös usein sanonut,että toivottavasti lapseni ei kadota vilpittömyyttään ja empatiantunne taitoaan ikinä. Sitä sanotaan asiat niinkuin ne nähdään,kaunistelematta ja joskus tönköstikkin,mutta rehellisesti. Emptian vähyys saa maailmasta aika kolkon paikan,niin kauan kun joku jaksaa sitä taitoa pitää yllä ja pitää sitä piirrettä tärkeänä,tässä maailmassa on järkeä.
Ollaan opiskeltu myös luonnon sekä eläinten tärkeyttä. Lapseni sanovat kiralle usein,että me pelastettiin sut ja enää sua ei kukaan kiusaa,ei kiusaakkaan sillä on rakastava koti ja maailman hienoimmat pojat sekä karvakaverit mukana elämässään.
Mulla on vahva usko ja toivo,että mun lapsista tulee jotain suurta. Ei välttämättä korkeinkoulutus tai hyväpalkkaisin työelämä edessä,mutta heistä tulee arvoissaan rikkaita jos eivät piirteitään hukkaa.He riittävät,valitsi ne minkälaisen polun tahansa. Aatteet ja arvot me ihmiset luomme itse,mutta tärkeintä on niitä ohjata oikeaan suuntaan,joka alkaa jo lapsuudesta .